Me käytiin tänään uimassa! Joka vuosi olen päättänyt, että uimakausi alkaa heti, kun vedet ovat noin suunnilleen sulana. Arvatkaa vaan onko näin tapahtunut. No ei. Aina on ollut jotain elämäntilannetta, tai nuorin vielä liian liikkuvainen pysyäkseen pois vedestä, mutta liian nuori ymmärtääkseen, ettei vaatteita pitäisi kastella. Aaa toivoi pääsevänsä uimaan jo jokunen viikko sitten, kun poikkesimme kotimatkalla tutulla rannalla. Silloin vesi oli vielä jäässä, sulaa oli vain metrin verran rantaviivasta.
Puhelinkeskustelu ystävän kanssa toi tämän ajatuksen taas pintaan ja päätin ryhdistäytyä. Tämä elämä on minun paratiisini. Jos vesi on lapsilleni tarpeeksi lämmintä, käymme uimassa vaikka tammikuussa. Nyt on sentään jo toukokuu ja uimareissu oli suksee. Kaksi vanhinta heittivät empimättä talviturkkinsa ja nuorinkin kävi polvia myöden vedessä. Muita uimareita ei rannalla sitten näkynytkään, paitsi suuri rupikonna, joka kurnutti laiturin alla. Mietin mikseivät ihmiset hyödynnä lähes ilmaisia ja aikalailla ekologisia huveja, kuten luonnonvesissä uiminen.
Rannalla odotti veteen pääsyä suuri sininen liukumäki. Se oli täällä jo minun lapsuudessani ja olen joka vuosi ollut aikalailla helpottunut, kun se on edelleen olemassa. Toivottavasti Kosken kunta ei vaurastu niin, että kunnan päättäjille tulisi tarvetta korvata tuo liukumäki uudella. Minulle tuo liukumäki symboloi lapsuusmuistojen lisäksi myös ajatonta kestävyyttä ja sitä, ettei kaiken tarvitse olla uutta ja kiiltävää ollakseen toimivaa.
(Seuraavana päivänä löysimme lämpömittarin, vesi 13 astetta. Eräs avantouimari kertoi, että viikko sitten veden lämpötila oli ollut 7 astetta).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti