Kuusivuotiaani oli ollut jo pari vuotta huolissaan mistä löytää sopivan tytön, jonka kanssa mennä naimisiin. Eskarin alettua sainkin pian kuulla uutisia, kun poika yhtenä päivänä tuli innoissaan kotiin ja ilmoitti menevänsä naimisiin S:n kanssa. Tiedustelin varovasti oliko S:ltä kysytty asiasta. Oli ja hän oli kuulemma suostunut. Kuherruskuukautta kesti jonkin aikaa, nuoripari vaihtoi piirustuksia ym. pieniä lahjoja. Kerran sitten poika ilmoitti harmissaan, ettei voikaan mennä S:n kanssa naimisiin. Kysyin tietysti miksi. Siksi koska hän ei uskonut Jumalaan, mutta S uskoi ja miten he kasvattaisivat lapset, kun heillä oli eri näkemys asiasta. Yritin selittää, että eriuskoiset voivat mennä ihan hyvin keskenään naimisiin ja olla onnellisia, jos kunnioittavat toistensa vakaumusta. Ja lasten uskonnollisesta kasvatuksesta voisi sopia etukäteen tai toimia tilanteen mukaan. Mutta tämä ei sopinut kuusivuotiaani vakaumukseen. Ei kelvannut ratkaisuksi. Yhteinen tulevaisuus peruttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti