maanantai 11. toukokuuta 2009

Huussiterapiaa


Huonoina päivinä tapaan sanoa ”kaatakaa kaikki paska tänne vaan”. Juuri siksi vaiko sen tähden olen ottanut terapiatekemisekseni huussin sisustamisen. Aina, kun elämä ahdistaa liikaa käyn huussin kimppuun. Ensinnäkin tuo huussi oli valtavan ruma, maalaamatonta raakalautaa, istuimen kansi ei-minkään-värisen-ruskeaa vesivaneria, istuimen seinä betonivalua, istuin WC-pytyn-ringin-mallinen-kompelö-TSI-jäljitelmä, ei ikkunaa, tavallinen ovenkahva, joka ei edes toimi. Siis tasan tarkkaan järkyttävä kokonaisuus. Ei hitustakaan huussihenkeä! Koska rahkeeni tuskin riittävät uuden huussin rakentamiseen ihan itsekseni, koitan naamioida tämän kaiken kamaluuden piiloon mahdollisimman hyvin.
Äitienpäivän kunniaksi … (ei en halua, että kukaan tulee läikyttämään kahvia sänkyyni, en halua kuunnella epävireistä paljon-onnea-vaan-loilotusta, en halua että juuri tänään on se päivä jolloin olen niin valtavan ihana ja kaiken keskipiste, lopettakaa se killistely ja menkää tekemään jotain järkevää! Nyt heti!) Siis äitienpäivän kunniaksi huussi sai vaaleansinisen sisäpinnan. Oli ihana maalata piiloon se raakalaudan pinta kaikkine rosoineen ja se tympeä betonivalu ja se yksi punainen seinä (huussi on siis rakennettu toisen rakennuksen kylkeen). Vielä kun keksisin mitä teen sille kamalalle vesivanerille. Siinä tuskin maali pysyy…
Uuden vaaleamman värin myötä huussin sisäilme raikastui huomattavasti. Seuraavaksi ehkä asennan sinne ikkunan. Löysin tässä taannoin kirpparilta ihanan pienen kolmiruutuisen ikkunanpokan. Hinta oli kyllä suolaiset 12e, mutta se oli tismalleen sellainen, kun olin ajatellut ja etenkin juuri sopivan kokoinen. Laseja siinä ei ollut, mutta ne saan teetettyä paikallisessa lasiliikkeessä. Varmaan tulevat maksamaan toiset 12e.
Nyt pitäisi sahata seinään reikä, johon tuon ikkunan upottaa. En ole koskaan käyttänyt mottorisahaa. Ei taida olla hyvä idea alkaa harjoittelemaan seinään, edes huussin seinään. Täytynee kutsua joku pahaa aavistamaton mies kylään… ”et viitteis tos ohi mennen…” Tai sitten näverrän jollain alkua, että saan tavallisen sahan sinne väliin… no aika näyttää, miten tässä edetään.
Huussiin on suunnitteilla myös muita kauniita yksityiskohtia. Mutta niistä lisää joku toinen kerta.

PS. Tässä biisi, jonka äänimaailma kuvaa tätä ajoittaista ahdistusta.

1 kommentti: